(Koonnut Eero Tamminen 1990 toimitettuun seuran juhlajulkaisuun)
I | Nuorisoseura urheiluseuran emona.
Luvian Vedon syntyvaiheisiin on vaikuttanut Luvialla vireästi toiminut Nuorisoseura, jonka voidaan sanoa olleen Luvian Vedon esi-isä. Nuorisoseura-aatteeseen kuului erilaisia harrastus- ja opintopiirejä, retkiä, kilpailuja, paitsi henkisellä tasolla kuten näytelmäharrastuksessa myös liikunnallisella puolella, urheilukilpailujen muodossa. Nuorten usein vähäisen vapaa-ajan täytti innokas harrastustoiminta. Opeteltiin keskustelemaan eri asioista, väittelemään alustusten pohjalta. Eräässä tällaisessa oli keskustelun aiheena: Miksi naiset käyttävät esiliinaa? Vilkkaan keskustelun jälkeen tultiin tulokseen: ”Naiset käyttävät esiliinaa osaksi suojelun vuoksi, mutta suuri osa on myös suoraa muotihullutusta”.
Urheilujaosto perustettiin siksi, että Nuorisoseuran puhtaisiin ja yleviin periaatteisiin ei kuulunut mm. tanssien järjestäminen. Nyt voitiin Nuorisoseuran piirissäkin hyvällä omallatunnolla järjestää huveja ja erityisesti näin kerätä varoja toiminnan tukemiseksi.
Kun nyt voidaan osoittaa Luvian Nuorisoseuran olevan myös Luvian Vedon äidin, soveltunee em. esimerkkikin Luvian Vedon alkutaipaleisiin.
8.1.1910 kokouksessa Nuorisoseuran pöytäkirjasta käy ilmi 4§:
”Otettiin keskusteltavaksi kysymys miesvoimisteluseuran perustamisesta. Sitä varten valittiin alkuunpaneva toimikunta, jonka tulee laatia ohjesäännöt ja esittää ne voimisteluseuran ensikokoukselle. Tähän toimikuntaan valittiin: Väinö Penttilä, Niilo Martti1a ja Niilo Salonen.” Voimisteluseura Wisan ensi kokous pidettiin 23.1.1910 3§:
”Sitten keskusteltiin pitkä aika, että mikä olisi annettava seuralle nimeksi, ehdotettiin useampaa eri nimeä, mutta enemmän sai kannatusta Wisa ja Wesa. Sitten äänestettiin ja Wisa sai voiton.”
Luvian Nuorisoseuran vesana voidaan Wisaa Luvian Vedon edeltäjää pitää.
Maalaiskuntiin nähden vilkas urheilutoiminta on siis Luvialla jo 80 vuotta vanhaa.
Wisan ensimmäisenä puheenjohtajana oli Erkki Ristimäki ja varapj. Niilo Marttila, samoja miehiä, jotka olivat Vetoa perustamassa parikymmentä vuotta myöhemmin. Harjoituksia pidettiin keskiviikkoisin ja sunnuntaisin. Aluksi jo valtuutettiin Niilo Marttila ostamaan 25 m rautakankea, josta saatiin voimistelusauvat.
Voimistelu- ja urheiluseurahenki oli syttynyt.
Alkukankeutta lienee ollut, koska 1916 on kirjattu viimeinen pöytäkirja. Liekö maailmansota järkyttänyt myös omalla tavallaan.
23.2.1923 on taas merkintä Wisan pöytäkirjassa: ”Wisan toimintaan herättämiskokous”. Tekohengitys ei oikein onnistunut, koska vuonna -24 ei enää löydy merkintöjä pöytäkirjasta ja viimeinen Wisan pöytäkirja on vuodelta 1923 21.7.
Kesäjuhlat vielä järjestettiin ja kilpailut sekä laadittiin mm. naisvoimistelijoiden 3-ottelun säännöt. Tämä voidaan nähdä myös selvänä merkkinä ja innostuksena naisten urheilulajeista. Miesten valta urheilukentillä oli saanut rinnalleen naisurheilijoita.
Vielä jatkoi Wisa kuitenkin toimintaansa, vaikka pöytäkirjaan ei ole tullut merkintöjä. Nuorisoseuran pöytäkirjoissa sen sijaan vielä 1929 Wisa pyysi lupaa Nuorisoseuralta järjestää iltamat.
Tässä yhteydessä en voi olla ottamatta muutamia esimerkkejä tuon aikaisista tuloksista:
Ja 1500 m pöytäkirjasta:
T. Aaltonen voitti 4 min 54 sek olevalla tuloksellaan.
Kilpailupöytäkirjassa on jälkimerkintä: ”Tulos epävarma, sillä palkintotuomarinkello pysähtyi juoksun aikana, joten tulokset voivat olla hyvän joukon parempia” (Vai oliko?!)
II | Luvian Veto syntyy
Olen kauan viipynyt Luvian Vetoa edeltäneen Nuorisoseuran urheiluosaston Wisan vaiheissa, mutta käsittääkseni tämän toiminta loi ne vahvat edellytykset tulevalle seuralle LUVIAN VEDOLLE.
Jo vähitellen oli kasvanut varmuus urheilumiesten mielissä todella oman itsenäisen voimistelu- ja urheiluseuran perustamisesta. Miehet olivat perustamassa, katsottiinhan urheilun olevan miesten leikkiä, vaikkakin naisvoimistelun 3-ottelun säännöt oli jo aikaisemmin julkaistu, osanottajia kun ei oikein naisten sarjoihin vielä uskaltautunut, (100 m, kuula ja pituus). Niinpä elokuun 26. päivänä 1930 kerääntyi Tasalaan Nuorisoseuran uuteen taloon 17 urheilun ja liikunnan ystävää perustamaan omaa erikoisseuraa Luvialle.
Perustavan kokouksen 3§ ”Päätettiin yksimielisesti perustaa voimistelu- ja urheiluseura Luvialle”. 4§ ”Nimeksi Luvian Veto, kun veto-sanaa voitiin käyttää kannustushuutona kilpailuissa”.
Lujaakin ehdotettiin, mutta koska Lauttakylässä tiedettiin jo olevan Luja-niminen seura, hyväksyttiin VETO yksimielisesti uuden perustetun seuran nimeksi.
Perustavan kokouksen puheenjohtajana toimi Eero Heinilä ja sihteerinä Keijo Hannus. Ensimmäiseen LUVIAN VEDON johtokuntaan valittiin jäseniksi: Eero Heinilä, Reino Suominen, Reino Holmberg, Semmi Esko, F. Falttu, Allan Lehtonen ja Keijo Hannus.
Luvialle oli saatu ensimmäinen erikoisseura LUVIAN VETO. Työ pitäjän nuorten hyväksi oli alkanut. KENTTÄÄ VAIN EI OLLUT. Olihan tosin luonnollinen kenttä nykyisen kerrostalon päädystä lahdelle päin, n. 1 ha alue, jossa Luvianlahden laivakautena, perimätiedon mukaan, oli suolalaivojen lastiruuman jätöksiä niin, että alue ei kasvanut ruohoa. Oli luonnonvarainen kenttä, jossa innokkaasti pelattiin seuran alkuaikoina pesäpalloa ja ne, jotka eivät mahtuneet joukkueeseen, harjoittivat yleisurheilua siinä sivussa. Olipa seuraotteluitakin pesäpallossa. Ulvilan Uraakin vastaan taisteltiin, mutta ottelun tulokseksi muodostui Uran suurvoitto 23 – 1 eikä sen jälkeen hevillä lähdetty Ulvilaa vastaan. Paneliaa vastaan oli myös seuraotteluita pesäpallossa.
Yleisurheilun juoksut suoritettiin nykyisellä maantiellä siten, että 100 m = LAAKSOSEN NURKKA – ISO-LÖYTYN NAVETAN TAKA (Laaksonen = ent. Osuuspankki), 1500m = Laaksosen nurkka – Meijerin tienhaara ja takaisin. Näillä alueilla pidettiin nuorisoseurojenkin piirikunnallisia kisoja. 3000 m murtomaajuoksu alkoi entisen Nuorisoseuratalon edestä = nyk. Vähä-Mattilan taka – Pappilantie – Kuussaarikon nummi – Arvo Lehtonen – Kehätie – Hautalankuja – takaisin talolle. Rintasen mäessä vielä puristettiin viime mehut kilpailijoista.
Kun vanha nuorisoseuratalo purettiin 1928 ja uusi tontti ja alue uudelle talolle varattiin uudelta paikalta, tuli ajankohtaiseksi myös urheilukentän saaminen lähemmäksi Nuorisoseuran taloa.
Uusi Nuorisoseuran talo 1929 – Uusi voimistelu- ja urheiluseura 1930 LUVIAN VETO, jonka aloitteesta alettiin urheilukenttää suunnitella ja perustaa. Vetolaiset tekivät valtavasti talkootunteja kentän perustavissa töissä, joissa mestarina toimi Einari Ketola Ulvilasta. Toki ei sovi unohtaa Luvian kunnan osuutta kentän valmistelussa, koska osa miehistä oli kunnan palkkalistoilla mm. salaojia kaivettaessa.
III | Luvian Veto toimiva urheiluseura
Oli saatu uusi kaunis kenttä, eräs hartaimpien toiveiden täyttymys. Mutta uuden kentän saaminen 1933 -34 lopulliseen kuntoonsa täytti sen hetken vaatimukset ja silloin jo vähän hymyiltiin menneille kilpailuille; 100 m Laaksosen nurkka – lso-Löytyn navetan taka jne.
Seuran ensimmäinen vuosikymmen alkoi lupaavasti, mutta niin monet hyvät asiat ja rauhan työt pilasi osittain myös Luvialla II maailmansota, sota jo toisen kerran yhden seuran vaiheisiin liittyneenä. 1930 tuli Luvialle Raumalta opettajaksi Teuvo Helimo ja hän toi mukanaan jalkapalloinnostuksen. Siitä alkoi myös nykyiselläänkin merkittävä jalkapalloilu kehittyä ja saada harrastajia luvialaisista. Kymmenen vuotta puheenjohtajana ollut Teuvo Helimo sai oivan aisaparin Raumalta myös, kun Reino Kylänpää siirtyi Luvialle. Niin vakiintui jalkapallon asema eräänä seuramme peruslajeista.
Reino Kylänpään tullessa Luvian Vedon puheenjohtajaksi 1950-luvun alussa (1952-1959) tuli Luvian Vedosta myös maakunnallisesti arvostettu jalkapalloilua harrastava urheiluseura. Puheenjohtaja osallistui SPL:n toimintaan sekä Satakunnan piirin hallituksen jäsenenä että liittoneuvoston jäsenenä.
Naisjaosto toimi kuten aina uutterana taustavoimana.
24.6.1949 SK:ssa: ”Uutuus Luvialla, Kellarinvintti, ryöstötanssit Koivukarissa, soittaa Vihuri, yleisön suursuosikki, järj. Vedon naiset”.
Naisten osuus tänään Laitakarin tanssienkin järjestämistehtävissä on (välttämätön) tärkeä.
Ensimmäinen nainen johtokunnassa oli Kaarina Stenfors 1948. Ilmankos ryöstötanssit jo 1949 oli osoitus naisten toiminnan vireydestä. Naisjaosto on ollut mukana kaikissa tempauksissa taustavoimana. 1980-luvulla järjesteli jaosto kuuluiksi tulleita repäiseviä naamiaisia. Jaosto lopetettiin 1989 ja muutettiin SNLL- jaostoksi.
1960-luvun vaihtuessa uusi puheenjohtaja Eino Koivu, yleisurheilumiehenä, aloitti jälleen kerran yleisurheilun uuden tulemisen kehittämisen. Tärkeimpänä kuin kissanhännänveto, jalkapalloko vai yleisurheilu, oli kuitenkin saada seuralle toiminnan tukemiseksi se Sampo, joka väsymättä jauhaisi rahaa.
Pistotien varressa ollut tanssilava siirrettiin Laitakariin vuokratontille uudestisyntyneenä ja laajennettuna. Laitakarin lava sai aluksi innostuneen vastaanoton tanssiyleisön puolelta, vaikkakin TVL ja Laitakarintien kunnostus vähensi niitä lukemia yleisömenestyksissä, joita oli toivottu.
Toisen innostuneen yleisurheilumiehen Onni Sutisen luotsatessa Vetoa vuosikymmenen ajan, saavutettiin ehkä Vedon kirkkaimmat mitalit yleisurheilussa. Oli yleisurheilun kulta-aikaa. Lukuisat piirikunnalliset kisat ja voitokkaat seuraottelut kruunasivat tätä kautta.
1960-luvulla yleisurheilun piirikunnalliset kilpailut pidettiin vuosittain. Seuraotteluitakin käytiin vanhan kilpakumppanin Eurajoen Veikkojen kanssa sekä Kyläsaaren Kajastuksen kanssa.
Tuolta ajalta tosin on sanottava, että Eurajoki hankki eniten voittoja seuraotteluista ja Vedolle taisi tulla vuosikymmeneltä vain pari voittoa, mutta sitäkin makeampia.
Jalkapalloilu alkoi kukoistaa kymmenluvun lopulla, jolloin Luvian Vedon miehet nousivat IV-divisioonaan, 1969.
1970-luvun alussa yleisurheilumiehet pohtivat Luvian Vedon yleisurheilun tilaa ja silloin tehtiin pitkälle tähtääviä uusia suunnitelmia. Kun Vedon lava alkoi tuottaa myös uudelleen, oli tarvetta saada entistäkin tehokkaampaa toimintaa seuran perinteisillä harrastusaloilla. 1974 käynnistettiin laajamittainen työ yleisurheilun hyväksi. Asetettiin tavoitteet ja niiden saavuttamiseksi perustettiin Luviallekin urheilukoulu – toiminta 7-14-vuotiaille tytöille ja pojille. Lisäksi koulutettiin valmentajia.
1980-luvulla oli seural1a 6 yleisurheilijaa piirin kolmen parhaan joukossa sekä 15 urheilijaa viiden parhaan joukossa. Kaikki lupaavia vetolaisia, joilta voitiin odottaa merkittäviä saavutuksia myös valtakunnallisella tasolla.
1980 voitto kolmiottelussa Lapin Salama – Veikot – Veto.
1970-luvun lopulla oli vetolaisia myös SM-kilpailuissa, joista paras saalis oli Jarmo Sutisen 6. sija 1978 (400 m).
Piirimestaruuksia on Luvian Vedolle tul1ut viime vuosina kolme, viestijoukkue Lahdenmaa, Sutinen, Harju, Tuomisto. 1980 oli Vedossa 3 A-luokan tulosta.
Tavoitteet yleisurheilumiehillä olivat korkealla. Seuraava tavoite oli nousta seurana I luokkaan. Mahdollisuudet olivat hyvät, kiitos jälleen kerran aktiivisten vetäjien ja uupumattomien valmentajien. Silloisia urheilijoita olivat mm.:
Mika Jaakkola, Juha Ellmen, Matti Pajunen, Jarmo Ruohola, Kari Kuusinen, Jukka-Pekka Mäkinen, Terhi Ellmen, Virpi Pakarinen, Aatto Uppa, Jarmo Sutinen, Mikko Raitanen ja Samuli Lahdenmaa.